"Siionin viisaitten pöytäkirjat"

 

Juutalaisten salainen ohjelma maailmanvaltiuspyrkimystensä toteuttamiseksi.

Alkusanat (kirjoitettu 1943):

Juutalaisia oli tietosanakirjan tekemän laskelman mukaan vuonna 1930 yhteensä lähes 16 miljoonaa, mutta vaikka heidän lukumääränsä, verrattuna maapallon asuijamistoon, onkin näin pieni, on heidän vaikutusvaltansa sen sijaan sitä suurempi.

Viimeisten vuosikymmenien aikana on juutalaisten lukumäärä osoittanut kuitenkin voimakasta kasvua, sillä esimerkiksi vuonna 1900 laskettiin heitä olevan vain 10 miljoonaa; itse ovat he laskeneet oman lukumääränsä vuonna 1936 olleen yhteensä 24 miljoonaa.

Euroopassa on aikaisemmin asunut yli 10 miljoonaa juutalaista, jotka ovat jakaantuneet ennen vuotta 1939 eri valtioiden kesken suunnilleen seuraavasti:

A. Pääasutusmaat

Puola 3,1 miljoonaa henkeä
Euroopan-Venäjä 2,7
Romania 1,5

B. Pienasutusmaat

Saksa 550.000 henkeä
Unkari 450.000
Tshekkoslovakia 350.000
Itävalta 300.000
Englanti 300.000
Ranska 200.000
Liettua 150.000
Jugoslavia 90.000
Kreikka 90.000
Italia 70.000
Bulgaria 60.000

Euroopan rinnalla on Pohjois-Amerikka juutalaisten eniten asuttama maanosa. Yksin Yhdysvalloissa oli heitä jo kymmenen vuotta sitten noin 4,4 miljoonaa. Yhdysvaltain juutalaisasutuksen pääpaikka oli New York, jossa heitä silloin asui 1.820.000 henkeä, ja tällä hetkellä lasketaan joka kolmannen newyorkilaisen olevan juutalainen. Pohjoismaissa on juutalaisten lukumääräinen merkitys ollut hyvin pieni, sillä heitä oli noin kymmenen vuotta sitten:

Ruotsissa 6.474
Tanskassa 5.924
Suomessa 1.618
Norjassa 1.457

Tällä hetkellä lasketaan Suomessa olevan noin 2.000 juutalaista.

Juutalaiset ovat enemmän kuin muut maailman kansat joutuneet historian suureen parrasvaloon merkillisten rotuominaisuuksiensa takia ja siitä syystä, että heidän pääasuinpaikkansa ajanlaskumme syntymähetkellä oli Palestiinassa.

Juutalaiset ovat syntyneet useiden Etu-Aasian ja Välimeren maiden kansojen sekasikiönä. Eräs heidän erikoispiirteensä on ollut heidän juutalaisen sekaverensä juutalaisena säilyttämisen merkillinen kyky.

Pitäen sekaverensä vapaana arjalaisista vaikutuksista ovat he pahantekijäjoukon tavoin säilyttäneet keskinäisen yhteishengen suurissa kysymyksissä paljon täydellisempänä kuin mitkään muut maailman kansat. Tästä myös johtuu, että heidän ominaisuutensakin ovat tänään samat kuin 2.000 vuotta sitten: juutalaiset ovat erinomaisen viisaita (kykeneviä lyömään itsensä läpi) - sitä eivät arjalaiset kiellä - mutta samalla heille on annettu myös inhimillisen luonteen alhaisimmat ominaisuudet.

Siitä huolimatta, että Jeesus Kristus syntyi ja vaikutti juutalaisten keskuudessa, paaduttivat he sydämensä ja kielsivät ja kieltävät vielä tänä päivänäkin kristinuskon ja leimaavat Vapahtajan vääräksi profeetaksi. Eikä juutalaisten vihamielisyys rajoitu vain kristinuskoa kohtaan, vaan se kohdistuu kaikkiin kristittyihin, joita he nimittivät »gojimeiksi» ja joita heidän käsityksensä mukaan voidaan kohdella kuin eläimiä.

Juutalaisia vastaan ovat heidän rotuominaisuuksiensa takia ja erityisesti siitä syystä, että he ovat kaikkialla maailmassa pyrkineet elämään toisten kansojen kustannuksella - pakoillen rehellistä työtä - heidän isäntäkansansa historian aikana lukemattomia kertoja ryhtyneet puolustustoimenpiteisiin. Vuosisatojen aikana on juutalaisiin tästä syystä patoutunut sammumaton viha erityisesti meitä arjalaisia kansoja vastaan, joiden keskuudessa he ovat eläneet. Tätä juutalaisten vihaa on ollut omiaan kannustamaan heidän »pyhät kirjansa», jotka huokuvat ikuista ja sovittamatonta vihaa kristittyjä kohtaan.

Vaikka juutalaisilta puuttuu perusedellytys maailman valtiuden saavuttamiseksi, - hehän asuvat hajallaan toisten kansojen keskuudessa - ovat he kuitenkin ryhtyneet salakavalasti pyrkimään päämääräänsä, joka tähtää koko maapallon ja varsinkin sen taloudellisten arvojen täydelliseen herruuteen.

Viimeisten vuosisatojen aikana ovat heidän unelmansa edistyneet nopeassa tahdissa ja heidän tietänsä maailmanherruuteen on tasoittanut se, että he ovat kapitalistisen maailmanjärjestyksen aikana onnistuneet keräämään maailman rikkaudet käsiinsä ja sen kautta saavuttaneet tavattoman suuren vaikutusvallan ei vain maailman taloudelliseen vaan nimenomaan myös poliittiseen elämään.

Kulta on johtanut maailman juutalaisuuden maailmanvaltiuden portille ja tällä hetkellä vääntävät he jo salpaa sen päältä.

Taistellessaan arjalaisia vastaan ovat juutalaiset osanneet asettaa suuren viekkautensa mestarillisella tavalla palvelemaan pyrkimyksiään. Heidän poliittisena välikappaleenaan on parin viime vuosisadan aikana ollut salainen vapaamuurarius. Sen kautta he ovat saavuttaneet erittäin suuren vaikutusvallan melkein kaikkien arjalaisten kansojen keskuudessa.

Me tiedämme tänä päivänä, että vapaamuurarijärjestöt ovat salaseuroja, joihin juutalaiset ovat onnistuneet houkuttelemaan kunkin kansan vaikutusvaltaisimmat yksilöt. Jyrkkien valojen avulla ovat he kyenneet estämään tämän salaseuraisuuden ilmitulemisen ja kostotoimenpiteillä ovat he tukahduttaneet sen piirissä kaiken vastarinnan. Alistaessaan samalla vapaamuurariuden johtajaperiaatteen mukaisen järjestyksen alaiseksi sekä yksityisten jäsenten että loosien keskinäisiin suhteisiin nähden, ovat he harvinaisen taitavasti pitäneet huolen siitä, etteivät yksityiset vapaamuurarit eivätkä kokonaiset loosit ole usein edes itse olleet tietoisia siitä, kenenkä asioita he ovat palvelleet. Salaisia porrasasteikkoja myöten on maailman vapaamuurarius johtanut kuitenkin juutalaisiin vapaamuurarilooseihin, joiden ylimpänä elimenä tiedetään toimivan B'nai B'rith-nimisen suurloosin Amerikassa.

Kullan ja vapaamuurariuden avulla myötävaikuttivat juutalaiset aikoinaan ratkaisevalla tavalla kuninkuuden rappeuttaman Ranskan »suuren» vallankumouksen syntyyn, joka avasi heille »vapauden, veljeyden ja tasa-arvoisuuden» merkeissä tien suuremman vallan tavoitteluun. Liberalistista maailmankatsomusta taitavasti tukien ja kehittäen ja sen valtiollisia rakennelmia, demokraattista ja kapitalistista yhteiskuntaa hyväksikäyttäen, ovat he sen jälkeen yhtäjaksoisesti kohonneet vallassa ja vaikutuksessa.

Edellinen maailmansota, jonka juutalaiset väittävät itse sytyttäneensä, vei heidän maailmanvaltansa pyrkimyksiä uuden jättiläisaskeleen eteenpäin, sillä arjalainen maailma heikontui sen johdosta tavattomasti, kun sen sijaa juutalainen maailma rikastui ja voimistui vastaavasti.

Edellisen maailmansodan päättymisen jälkeen ryhtyi maailman juutalaisuus entistä kiihkeämmin taistelemaan ratkaisevan voittonsa puolesta. Euroopan kaikissa maissa ryhdyttiin kehittämään vapaamuurariliikettä entistä voimakkaammin ja pyrittiin siten saavuttamaan lopullinen vaikutus- ja määräämisvalta koko porvarillisessa Euroopassa. Samaan aikaan ryhdyttiin myös kiihkeästi vaikuttamaan uusin opinkappalein Euroopan työväestöön (Marx, Lassalle ym.), ja pian temmattiin koko työväenliike juutalaisen johdon käsiin, sillä sosialidemokraattien korkeimpaan johtoon (II Internationaleen) tuli melkein puhtaasti juutalainen esikunta.

Suurin oli maailman juutalaisuuden voitto kuitenkin Venäjällä, jossa myös kommunistinen työväenliike (III Internationale) joutui juutalaisen johdon ja määräysvallan alaiseksi.

Vain tätä taustaa vastaan on ymmärrettävissä, että punainen Venäjä sai rauhassa kasvaa ja kehittyä ja että juuri sinä hetkenä, jolloin Englanti valmistui antamaan sille armoniskua - vuonna 1919 oli Englannin laivasto Kronstadtin edustalla - sen isku yhtäkkiä herpautui.

Juutalaisuuden marssiessa voitontietään eräs eurooppalainen maa kuitenkin yhtäkkiä karisti harteiltaan juutalaisuuden ja vapaamuurariuden kahleet: Adolf Hitlerin kansallissosialistinen Saksa nousi viimeisellä hetkellä taisteluun juutalaisuuden maailmanvaltiutta vastaan kohdistaen pääiskunsa sen vaarallisinta edustajaa, Neuvosto-Venäjää, vastaan ja samalla käyden leppymätöntä sotaa myös juutalaisuuden muita suurvaltoja vastaan.

Vaikka Euroopan kansat tunnustivat yksimielisesti punaisen Venäjän vaaran, eivät niiden hallitukset tahtoneet kuitenkaan lähteä Adolf Hitlerin saarnaamalle ristiretkelle Venäjää vastaan. Juutalainen vaikutusvalta ja maailman vapaamuurarius piti huolen siitä, että Saksa jäi melkein yksin. Italian rinnalla vain muutamat ani harvat maat liittyivät Saksan rinnalle; Japani asettui Saksan rinnalle vain taistelussa Amerikkaa ja Englantia vastaan. mutta liittyi kuitenkin antikomintern-sopimukseen ollen sitä Saksan kanssa perustamassa.

Kun Saksa ja sen liittolaiset nyt uudessa maailmansodassa ovat joutuneet Euroopan mantereella yhtaikaa taistelemaan punaista Venäjää ja demokraattista Englantia vastaan, ei se johdu vain siitä, että se olisi näiden kansojen tahto tai edes niiden edun mukainen, vaan myös siksi, että se on juutalaisuuden käsky; maailman juutalaisuus näkee juuri Saksan kansassa verivihollisensa ja siksi se pyrkii häikäilemättömin keinoin sen tuhoamaan.

Hetkenä, jolloin Suomen kohtalo on enemmän kuin koskaan ennen miekan kärjessä, on meidän syytä valaista kansallemme nykyisen maailmansodan todellisia syitä ja siten opettaa se oikein arvioimaan poliittisia tapahtumia ja niiden perussyitä. Tästä syystä olemme saattaneet julkisuuteen tämän merkillisen kirjan - »Siionin Viisaitten pöytäkirjat» - joka läpileikkauksen tavoin paljastaa juutalaisten salaiset maailmanvaltaussuunnitelmat, sellaisina kuin ne olivat kehittyneet Baselin kongressin aikana vuonna 1897. Tutustumalla näihin pöytäkirjoihin ja siihen johdantoon - Yleiskatsaus juutalaisten maailmanvaltiuspyrkimyksiin - jonka yksi maamme parhaita juutalaiskysymyksen erikoistuntijoita, jääkäriluutnantti Gunnar Lindqvist on laatinut, selviää, että maailmanjuutalaisuus kantaa ratkaisevalla tavalla vastuun nykyisen maailmansodan hirvittävistä onnettomuuksista.

Erityisesti tahdomme alleviivata sitä, että juutalaisilla yhtä vähän kuin millään muullakaan kansalla ei ole mitään moraalista oikeutta saavuttaa maailmanvaltiutta, ja meille arjalaisille olisi heidän maailmanvaltiutensa hirvittävä onnettomuus, ja jos se Euroopassa tulisi toteutetuksi bolshevistisen ruoskan alaisena, niin kuin ilmeisesti suunnitellaan, merkitsisi se koko länsimaiden perikatoa.

Kun Neuvosto-Venäjä syksyllä 1939 ryhtyi kiristyspolitiikkaan Suomea vastaan ja myöhemmin hyökkäsi asevoimin sen kimppuun, määräsivät näistä toimenpiteistä lähinnä Neuvostoliiton korkeimmat juutalaisvoittoiset elimet, jotka olivat omaksuneet vanhan panslavistisen politiikan imperialistiset piirteet.

Suomella, joka on aina saanut henkeen ja vereen saakka puolustaa vapauttansa idän hyökkäyksiä vastaan, on täysi syy suhtautua jyrkän kielteisesti myös sen tämän hetken hallitsijoita kohtaan.

Edellä esitettyjä näkökohtia silmälläpitäen olemme saattaneet tämän kirjan julkisuuteen.

Helsingissä, lokakuulla 1943.

SINIRISTIN HALLITUS.

Erkki Räikkönen.
Puheenjohtaja.

Yleiskatsaus juutalaisten maailmanvaltiuspyrkimyksiin.

»Siionin Viisaitten pöytäkirjat» vaatisivat varsin laajan selostavan esityksen, mikäli esipuheen kirjoittajalla olisi tilaisuus käyttää hyväkseen koko sitä valtavaa aineistoa, joka vuosikymmenien aikana eri maissa, mm. Saksassa, Ranskassa, Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja tsaari-Venäjällä, on syntynyt. »Pöytäkirjoja» käsittelee nykyisin kokonainen kirjallisuus, josta tämän yhteydessä mainitsen ainoastaan majuri evp. Ulrich Fleischauerin 400 sivun laajuisen teoksen 1), jossa kumoamattomasti todistetaan »pöytäkirjojen» luotettavuus ja todenperäisyys. Tämän yhteydessä on lukijalle ohjeeksi lausuttava, että »Siionin Viisaitten pöytäkirjoja» ei ole luettava eikä liioin katsottava jonkun julkisen kokouksen taikka järjestön virallisiksi istuntopöytäkirjoiksi, vaan ne ovat maailmanjuutalaisuuden vuosikymmenien, voisipa sanoa vuosisatojen, aikana kehittämä salainen toimintaohjelma maailmanherruuden saavuttamiseksi. Tämä ohjelma on kehittynyt eri jaostojen, joista mainittakoon mm. taloudelliset, poliittiset ja toimeenpanevat jaostot, salaisesta työskentelystä. Tämän vuosisadan alkuun mennessä 2) suoritetun työn kokonaistuloksena ovat tässä kirjassa julkaistut »pöytäkirjat», jotka Baselissa elokuun 29-31 päivinä 1897 - jolloin ensimmäinen sionistinen kongressi ja juutalainen vapaamuurariveljeskunta B'nai B'rith (Liiton lapset tai pojat) sekä muut juutalaiset korkeanasteen loosit (suurloosit) kokoontuivat - esitelmän muodossa julkituotiin »Vanhempien eli Viisaitten neuvoston» salaisessa istunnossa. Esittelijänä lienee silloin toiminut sionistikongressin puheenjohtaja Benjamin Seff Theodor Herzl, jota juutalaiset nimittävät »Sionismin isäksi» ja »Maanpaon ruhtinaaksi» 3) Pöytäkirjojen hebreankielisen kieliasun lienee viimeistellyt juutalainen kirjailija ja poliittinen organisaattori Ascher Issajewitsch Ginsberg, jota on myöskin kutsuttu Achad Haamiksi. Ginsberg perusti vuonna 1889 Odessassa asuessaan juutalais-kansallisen salaliiton Bene Mosche, ja häntä kutsuttiin omassa piirissään »juutalaisten salaiseksi johtajaksi».

1) »Der jüdische messias-Gedanke, Die Echtheit der ProtokoIle der Weisen von Zion», »Juutalainen Messias-ajatus, Siionin Viisaitten Pöytäkirjojen oikeellisuus». Julkaissut Bodung-Verlag Erfurtissa 1935.

2) On otaksuttava, että tätä toimintaohjelmaa senkin jälkeen on jatkuvasti täydennetty ja modernisoitu mm. tekniikan, talouselämän ja sivistyspyrkimyksien kehitystä silmälläpitäen.

3) »Maanpaon ruhtinaista» - hebreaksi exilarhi, eshmalotarhi, Resh-Goluta - sanoo Talmud, juutalaisten pyhä kirja: »Maanpaon (myöskin "vankeuden") ruhtinaat pitävät käsissään Israelin valtikkaa». Tavallisesti Israelin niin sanotut ruhtinaat, kuten myöskin » Vanhempien eli Viisaitten neuvostoon» kuuluvat, salataan huolellisesti kaikilta gojimeilta eli ei-juutalaisilta ja jopa Israelin salaisuuksiin perehtymättömiltä juutalaisiltakin. Samaten menettelevät korkeamman asteen vapaamuurarit alempaan asteeseen kuuluviin »veljiin» nähden. Julkisuudessa Theodor Herzl oli ennen Baselin kongressia vain wieniläisen Rothchildin rahoittaman sanomalehden »Neue Freie Pressen» melko, tuntematon kirjeenvaihtaja.

"Siionin Viisaitten pöytäkirjojen" synty ja historia.

»Pöytäkirjat» ilmestyivät julkisuuteen ensimmäisen kerran Venäjällä vuonna 1901. Julkaisija oli venäläinen kirjailija Georg Butni, ja kirjasen nimenä »Ihmiskunnan viholliset». Vuoden 1907 kuluessa hän julkaisi kaikkiaan neljä painosta, jotka kuitenkin juutalaisten ostamina hävisivät näkyvistä. Vuonna 1901 julkaisi venäläinen professori Sergei Alexandrowitsh Nilus uskonnollisen taistelukirjasen »Suurta vähäisessä», jonka alaotsikkona oli »Tuleva Antikristus ja Saatanan valtakunta maailmassa ovat lähellä.» Tämän kirjan hän julkaisi juutalaisia ja vapaamuurareita vastaan, joiden toimintaa hän piti Venäjän valtakuntaa ja kristittyä kirkkoa uhkaavana. Kirjasen toista painosta, joka ilmestyi vuonna 1905, professori Nilus laajensi liittämällä siihen erikoisjaksona »Siionin Viisaitten pöytäkirjat». Vuosina 1911, 1912 ja 1917 ilmestyivät tämän kirjan uudet painokset liitteineen. Professori Nilus ei vuonna 1905 nähtävästi ollut tietoinen siitä, että kirjailija Butni jo oli saattanut »pöytäkirjat» julkisuuteen, koska Butnin kirjanen oli hävinnyt julkisuudesta juutalaisten toimesta. Niinpä hän mainitsee esipuheessaan, että eräs korkea valtion virkamies, Tshernin kihlakunnan aatelismarski Aleksei Nikolajewitsh Suhotin, joka myöhemmin toimi Stawropolin varakuvernöörinä, oli hänelle luovuttanut »pöytäkirjat» käsikirjoituksena. - Kerenskin 4 ) hallitus, johon juutalaisten vaikutusvalta oli melkoinen, toimitti suurimman osan viimeisestä painoksesta takavarikkoon ja määräsi sen poltettavaksi 5). Bolshevismin päästyä valtaan, määrättiin »pöytäkirjat» hävitettäväksi koko Neuvostoliiton alueelta.

4) Kerenski itse oli juutalainen, oikealta nimeltään Aron Adler. - Hänen isänsä käytti myöskin »salanimiä» Kirbis, Kiirbis, Kirbiz; rouva Adler meni uudelleen naimisiin ei-juutalaisen Kerenskin kanssa, joka otti ottolapsekseen nuoren Aronin.

5) »Vapaamieliset» ovat siis myöskin roviolla polton kannalla!

Se seikka, että »pöytäkirjat» ensimmäiseksi julkaistiin Venäjällä, johtuu siitä, että Venäjän senaikainen valtiollinen poliisi mielenkiinnolla seurasi juutalaisten edesottamuksia, koska erinäisten kumousliikkeiden oli todettu lähteneen heidän keskuudestaan. Kun sitä paitsi moni Baselin sionisti- ja vapaamuurarikongressin osanottaja oli kotoisin Venäjältä, niin venäläiset viranomaiset lähettivät sinne omia miehiään salaa seuraamaan ja urkkimaan asianomaisten puuhia. Näitten toimenpiteitten yhteydessä joutuivat »pöytäkirjat» käsinkirjoitettuna jäljennöksenä Venäjälle ja edelleen G. Butmin ja S. Niluksen käytettäväksi.

6) Niinpä esimerkiksi Ascher Ginsberg, joka tähän aikaan oleskeli Odessassa. oli syntynyt 1856 Skwirissä Kiovan maakunnassa. Hän oleskeli sittemmin Lontoossa ja kuoli 1927 Jerusalemissa.

Seuratkaamme vielä lyhyesti »pöytäkirjojen» tietä maailmalle ja julkisuuteen. Vuonna 1919 kapteeni Müller von Hausen, kirjailijanimeltään Gottfried zur Beek, joka muuten oli professori Niluksen henkilökohtainen tuttava, julkaisi ne Saksassa 7) ja samana vuonna ne myöskin ilmestyivät Suomessa ruotsinkielisenä laitoksena 8), kustantajana aikakauslehti »Blinkfyren», sekä samoin Englannissa ja Puolassa. Vuonna 1920 tämä suunnatonta huomiota herättävä maailmanjuutalaisuuden salakavalien hankkeiden paljastus joutui julkisuuteen myöskin Yhdysvalloissa ja Ranskassa, ja kohta sen jälkeen »pöytäkirjojen» levikki laajeni käsittämään koko maailman.

7) Tähän mennessä on siellä ilmestynyt yli 30 painosta.

8) Seuraavana vuonna oli maassamme saatavana myöskin suomenkielinen painos Hämeen Kustannustoimiston julkaisemana.

»Pöytäkirjojen» julkisuuteen tultua syntyi juutalaisten keskuudessa suurta levottomuutta ja hämminkiä. Itse Theodor Herzl valitti Sionistisen Keskuskomitean kiertokirjeessä N:o 18 vuodelta 1901, että »erästä luottamuksellista tiedonantoa kehotuksista huolimatta ei ole pidetty salassa, vaan sille on annettu vähemmän toivottu julkisuus».

Ensimmäisinä toimenpiteinään kansainvälinen juutalaisuus häikäilemättömästi leimasi vuonna 1919 kuolleen professori Niluksen keksityksi taruolennoksi, samalla väittäen, että »pöytäkirjat» todellisuudessa olisivat Venäjän vanhoillisten taikka valtiollisen poliisin, ohranan, sepittämiä. Koska tämä julkea valhe ei tehonnut, niin koetettiin valtavalla propagandavyöryllä, joka ulottui yli kaikkien maanosien, ja tunnetun hiuksenhalkomisen avulla leimata »pöytäkirjat» juutalaisvastaiseksi häväistysasiakirjaksi. Lisäpaljastuksien avulla mm. saksalainen päivälehti »Völkischer Beobachter» 19.5.1921 ja kreivi Reventlow 23.8.1921 »Deutsche Tageblattissa» pakottivat asianomaiset juutalaispiirit ryhtymään todistamaan väitteensä oikeiksi oikeudenkäynnin kautta. Mutta annetuista haasteista, joista suurisanaisesti edeltäpäin puhuttiin juutalaislehdistössä, huolimatta luovuttiin sittemmin kaikessa hiljaisuudessa esiintymästä virallisina todistajina. Yritettiinpä jopa väärillä valaehtoisilla todistuksilla käydä »pöytäkirjojen» kimppuun, mutta avustajat 9) - erinäisistä rikoksista jo ennen tuomitut, kansainvälisesti tunnetut keinottelijat ja poliisin asiakkaat monsieur du Chayla ja prinsessa Katharine Radziwill - joutuivat auttamattomasti kiinni törkeistä valheistaan. Kun sitten kansallissosialismin valtaanpääsy Saksassa osoitti, että juutalaisuuden maailmanvaltiuden suunnitelmia kohtaisi ankara vastarinta, jopa siinä määrin, että Israel ,ehkä niihin nähden joutuisi kärsimään ankaran tappion, niin valmistettiin kertakaikkinen tappava isku »pöytäkirjoja» vastaan. Erinäisistä käytännöllisistä, oikeusteknillisistä ja maailmankatsomuksellisista syistä toimeenpantiin tämä suunnitelma Sveitsissä, jossa juutalaisten poliittiset ja sivistykselliset järjestöt Bernin tuomioistuimessa vaativat »pöytäkirjojen» levittämistä kiellettäväksi, koska ne muka sisälsivät tosiseikkojen väärennyksiä ja sitä paitsi muka Sveitsin lakien mukaan kuuluvat niin sanottuun roskakirjallisuuteen. Ensimmäisessä oikeusasteessa syytetyt Silvio Schnell ja Fischer tosin tuomittiin, edellinen 20 ja jälkimmäinen 50 Sveitsin frangin sakkoon, mutta ei niillä perusteilla, joita juutalaiset olivat toivoneet, vaan senlaatuisen kirjallisuuden levittämisestä, jonka oikeus katsoi voivan aiheuttaa levottomuutta väestön keskuudessa taikka väkivaltaisuuksia Sveitsin juutalaissyntyisiä kansalaisia vastaan. Tämä tuomio aikaansai sen, että »pöytäkirjat» julistettiin takavarikkoon Bernin kanttoonissa. Tuomitut kuitenkin vetosivat Bernin ylioikeuteen, jossa alioikeuden tuomio 1.11.1937 kumottiin ja tuomitut julistettiin syyttömiksi. Ylioikeudessa toimi majuri Fleischhauer asiantuntijana ja joutui tässä ominaisuudessa kirjeellisesti vastaamaan viiteen oikeuden ja kahdeksaantoista syyttäjän tekemään kysymykseen. Hänen suorastaan historiallinen lausuntonsa oli juutalaisuudelle musertava.

9) Ei tiedetä, kuinka paljon heille maksettiin väärän valan teosta!

Tapansa mukaan ovat juutalaiset »pöytäkirjoista» puheen ollen halveksivasti viitanneet alioikeuden tuomioon, visusti kuitenkin jättäen mainitsematta ylioikeuden päinvastaisen päätöksen.

Tällainen on lyhyesti kerrottuna pöytäkirjojen esihistoria.

Juutalaisten maailmanvaltiussuunnitelmat.

Edelleen on osoitettava, etteivät »pöytäkirjojen» paljastamat juutalaisten
maailmanvaltiussuunnitelmat ole puhtaasti teoreettisia. Lisätodisteilta antavat meille yllinkyllin juutalaiset itse. En kajoa tämän yhteydessä harmaaseen menneisyyteen, en profeettojen »lupauksiin» enkä juutalaisten »pyhiin kirjoihin», joita ovat mm. Talmud, Schulehan Aruch jne., vaan rajoitun esittämään eräitä lausuntoja omalta vuosisadaltamme.

Juutalaisten omistamassa »Neue Freie Pressessä» kirjoitettiin 21.12.1909 kansainvälisen pankkitrustin muodostamisen yhteydessä: »Ajankohta on tullut, jolloin rahamahti julkisesti - kuten se tähänkin asti on salaisesti tehnyt - sanelee lakinsa maailmalle. Suurfinanssi on kutsuttu ottamaan haltuunsa keisari- ja kuningaskuntien 10) jäämistöt ja on se tapahtuva mitä suurimmalla arvovallalla, koska sen (suurfinanssin) vaikutusvalta ei rajoitu yhteen maahan, vaan ulottuu kaikkialle maailmaan». Valtioiden yläpuolella oleva rahamahti on siis olemassa ja kahlitsee »työn orjat» kultavitjoin kansainvälisellä rahapolitiikallaan, luottojen ja lainojen joko myöntämisellä taikka kieltämisellä sekä korkovitsauksellaan se sanelee meille lakinsa.

10) Pöyhkeydessään juutalaiset mielellään puhuvat keisari- ja kuningaskuntien väistymisestä heidän tieltään vaikka he tällä sanonnalla tarkoittavat kuitenkin kaikkia kansallisvaltioita.

Juutalainen Walter Rathenau, josta maailmansodan aikana 1914-1918 tuli Saksan sotatalouden diktaattori, kirjoitti jo 25.12.1909 »Neue Freie Pressessä»: »Taloudellisen johdon työkentällä on yhden ihmisiän aikana muodostunut oligarkia, harvainvalta, yhtä kiinteä kuin konsanaan Venetsiassa, 300 miestä, joista jokainen tuntee toisensa. johtaa mannermaan taloudellisia kohtaloita ja he etsivät seuraajansa omasta ympäristöstään». Kolmannessa sionistikongressissa Wienissä vuonna 1899 lausui juutalainen Max Nordau, oikealta nimeltään Sildfeld, pikakirjoitetun istuntopöytäkirjan mukaan, että »kolmellesadalle Gideonin soturille on annettu tehtäväksi lyödä amalekilaiset». Pöytäkirja osoittaa, että tämä aitojuutalainen lauseparsi hämärine vertauskuvineen vastaanotettiin valtavin suosionosoituksin. Eräässä yksityiskirjeessään, joka julkaistiin »Neue Wiener Journalissa» 14.12.1927 Walter Rathenau uudelleen ottaa puheeksi nuo salaperäiset »300» kirjoittaen: »Noilla todellisilla 300:lla on varovaisuussyistä tapanaan kieltää mahtinsa. Valta piilee siinä, että pysytään tuntemattomina». Taloudellisesti juutalaiset siis silloin jo katsoivat saavuttaneensa päämääränsä - »luvatun maansa» -, vaikka tämä kammottava tosiseikka oli pidettävä salassa, jottei syntyisi vaikeuksia poliittisen vallan tavoittelussa.

On lisäksi otettava huomioon että saalistavan, pääoman todelliset omistajat ja hallitsijat useimmiten jäävät suurelle yleisölle tuntemattomiksi 11).

11) Ranskalaisen yhtiömuodon »Societé anonymen» eli »nimettömän yhtiön» mainitsen tässä kouluesimerkkinä.

Kirjassaan »Der Weg nach Zion» eli »Tie Siioniin», ilmestynyt 1910, riemuitsee juutalainen kirjailija Kurt Münzer: »Emme ainoastaan me juutalaiset ole turmeltuneita ja ole mehuttomaksi imetyn ja loppuun kulutetun sivistyksen päätepisteessä, vaan kaikki Euroopan rodut - ehkäpä me olemme heidät saastuttaneet ja heidän verensä myrkyttäneet ovat samassa asemassa. Ylipäänsähän kaikki tänään on juutalaistettu. Meidän henkemme elää kaikessa, meidän aatteemme hallitsee maailmaa. Me olemme valtiaat; sillä mikä tänään on valtaa, se on meidän hengestämme. Meitä ei enää voida poistaa, kaikki rodut ovat meidän läpitunkemiamme, häväistyjä, heidän voimansa murtuneet, kaikki on tehty masentuneeksi, lahoksi ja hauraaksi meidän kuihtuneen kulttuurimme kautta. Meidän henkemme juurineen ei ole enää hävitettävissä». Mikäli ei tiedettäisi, että tässä kylmästi selostetaan tosiseikkoja, niin voitaisiin uskoa, että joku raivohullu on syytänyt nuo sanat vasten ihmiskunnan kasvoja. - Tosiasia kuitenkin on, että juutalaisten kuihtunut nomaadisivistys on painanut leimansa nykyaikaan. Muistakaamme vain heidän keksimiään »muunnelmia» mm. taiteessa ja kirjallisuudessa, jotka ovat pimentäneet ihmisten terveen arvostelukyvyn.

Englannin juutalaisten pää-äänenkannattaja »Jewish Chronicle» kirjoitti 10.12.1911: »Juutalaiset, jotka haluavat olla isänmaallisia englantilaisia ja samalla hyviä juutalaisia, ovat yksinkertaisesti eläviä valheita. Juutalainen isänmaallisuus on ulkoasu, johon pukeudumme herrojen englantilaisten mieltymykseksi».

Juutalainen Arthur Trebitsch kirjoittaa kirjassaan »Geist und Judentum», »Henki ja juutalaisuus», joka ilmestyi Leipzigissä 1919, sivulla 22: »Juutalaisten kansa on muovaillut itselleen tulevan Messiaksen hahmon, jonka tulee valmistella valitulle kansalle lopullista voittoa ja triumfia kaikista muista (kansoista)». Entisessä Rooman valtakunnassa myönnettiin voitokkaille sotapäälliköille kunnianosoituksena triumfi, jolloin juhlittava riemukulkueessa ajoi Rooman läpi. Voitettujen kansojen ja heimojen parhaita edustajia kuljetettiin orjanpukimissa triumfaattorin jäljessä.

Juutalainen Moritz Rappaport lausuu kirjassaan »Sozialismus, Revolution und Judenfrage» 12), »Sosialismi, vallankumous ja juutalaiskysymys»: »Vallankumous muistuttaa meille uudelleen juutalaiskysymyksen tärkeyttä, sillä juutalaiset ovat vallankumouksen toimeenpaneva voima».

12) Ilmestynyt Leipzigissä 1919.

Juutalainen lehti »The Jewish World» kirjoitti 16.1.1919 viitaten maailmansotaan 1914-1918 seuraavasti: »Kansainvälinen juutalaisuus pakotti Euroopan tähän sotaan, ei ainoastaan päästäkseen suuriin rahapääomiin käsiksi, vaan myöskin voidakseen sen välityksellä ryhtyä uuteen juutalaiseen maailmansotaan». Tämä tunnustus, joka käsittää kaksi maailmansotaa ja miljoonien syyttömien kuoleman, on sikäli niin hirvittävä, ettei siihen uskoisi, ellei tietäisi, että sitä käytettiin asiantuntijan todistusaineistona »pöytäkirjoja» koskevassa oikeusjutussa Bernin ylioikeudessa.

Lontoolaisessa »Spectator»-lehdessä kirjoitti juutalainen Oscar Levy 10.10.1920: »Me, jotka esiinnymme maailman pelastajina, emme ole muuta kuin viettelijöitä, hävittäjiä, murhapolttajia ja maailman pyöveleitä».

Juutalainen Simon-Tov Yacoel julistaa kirjassaan »Israel, Reflexions sur la grande guerre et Favenir de peuples» 13): »Sanonta, että sotaa on käyty maailman vapauttamiseksi sortovallasta ja sen viemiseksi vapautta kohti, on suuri erehdys, eriskummallisen teeskentelyn mielijohde, sillä koskaan kansat eivät tule olemaan vapaita, ellei heitä sitovia kahleita katkaista. Todistus: jokaisella mahtavalla kansakunnalla on toinen orjanaan; niin on Ranskalla Korsika, Englannilla Irlanti ja SuurSerbialla Montenegro ja - lyhyesti sanottuna - Israelilla on koko ihmiskunta orjanaan». Ei voi juuri valittaa lausunnon selvyyttä 14).

13) Ilmestynyt Salonikissa 1921.

14) Muuten on kuvaavaa, ettei kirjoittaja maininnut Neuvostovenäjää orjuuttajana.

Vuonna 1921 kirjoitti juutalainen »Neue Rundschau» marraskuun numerossaan Karlsbadissa pidetyn 12. sionistikongressin johdosta: »Kenelle tuli onni osakseen kokea sydämin ja älyin luonnonvoimainen elämys -Neuvostoliitto -, sille nousi Karlsbadissa pakottavasti tajuntaan yllättävä rinnakkaisilmiö Moskova-Sion». Sanojen oikean ja syvemmän merkityksen käsittää, kun ottaa huomioon, että eräät sionistikongressin osanottajat juuri olivat käyneet »tutustumiskäynnillä» Neuvostoliitossa.

Itävallan juutalaisten liiton äänenkannattajassa, »Die Wahrheit»-lehdessä, kirjoitti juutalainen Stricker 24.11. 1922: »Suurjuutalaisella maailmankongressilla, johon juutalaisuuden kaikki taloudelliset ja sosiaaliset voimat kootaan, on oleva täydellinen määräysvalta, sen on oltava korkein ja viimeinen oikeuspaikka, sillä on oleva oikeus ratkaista kaikki kysymykset kaikkia sitovalla tavalla». Tässä vaaditaan juutalaisille oikeuksia, jotka ilmeisesti asettavat kansallisvaltiot ja heidän hallituksensa syrjään.

»Maailmanvallankumous, jonka tulemme kokemaan, tulee olemaan yksinomaan meidän käsiemme työtä. Tämä vallankumous tulee lujittamaan juutalaisen rodun ylivaltaa kaikkiin muihin rotuihin nähden», ennusti 5.7.1922 juutalaislehti »Tribune Juive». On mielenkiintoista todeta, että tässä kuten muissakin kohdissa puhutaan »juutalaisesta rodusta» muiden rotujen vastakohtana. Meidän on muistettava, että samat juutalaiset kiihkeästi vastustavat rotuoppia, mikäli vain ei-juutalaiset niitä kannattavat soveltamalla ne omaan elämäänsä.

Juutalainen rabbiini J. L. Magnes lausui 1919 New Yorkissa pitämässään puheessa: »Vertailkaamme Saksan nykyistä tilannetta tilanteeseen Venäjällä: molemmissa maissa, on vallankumous vapauttanut luovat voimat. Olemme täynnä ihailua siitä, missä määrin juutalaiset epäröimättä ovat asettautuneet käytettäväksi uhrautuvaan työskentelyyn. Vallankumoukselliset, sosialistit, menshevikit, riippumattomat taikka vanhoillis-sosialistit, kutsuttakoon heitä miksi hyvänsä, kaikki he ovat juutalaisia ja kaikissa kumouksellisissa ryhmityksissä heitä on johtajina ja aktiivisina». Tämä lainaus on otettu Leon de Poneinsin kirjasta »Juutalaisuus ja Maailmanvallankumous», II osa, sivu 24, ja se osoittaa, että juutalaiset järjestelmällisesti pyrkivät eri puolueiden johtoon joko välillisesti taikka välittömästi, yhtyäkseen yhdeksi toimeenpanevaksi voimaksi silloin, kun tilanne näyttää otolliselta. Mikään länsimaisen kulttuurin yhteiskunta ei voisi nimittää niitä kumouksellisia voimia, joita tässä tarkoitetaan ja joiden toiminnan jäljillä syyttömien ihmisten ruumiit viruvat ja poltettujen kotien rauniot savuavat, luoviksi voimiksi; siihen tarvitaan totisesti ennenkuulumatonta häikäilemättömyyttä.

»Neue Jildische Monatshefte», 3. vuosikerta, N:o 19-20, asettautuu vastustamaan niitä harvoja juutalaisia, joiden ääntä koskaan ei ole kuultu, ja jotka eivät hyväksy rotukumppaniensa vihantäyteistä politiikkaa, ja lausuu: »Kuulen myöskin juutalaisten kuiskaavan: 'he vahingoittavat meitä, se ei voi olla hyvää, se herättää pahaa verta', Päinvastoin, olkaamme ylpeitä siitä, että eräs Marx, eräs Lassalle, eräs Singer, eräs Rosa Luxemburg, eräs Eisner, eräs Haase jne. ovat juutalaisia, sillä he edustavat heimomme ikivanhaa inhimillistä sielua paremmin kuin joku uskonnonuudistaminen sen voisi tehdä. Vaikkakaan en voikaan ratkaista, onko heidän tiensä oikea, niin todetkaamme ilomielin, että myöskin Venäjällä ja Unkarissa monet niistä, jotka yrittävät johtaa sorrettuja ja köyhtyneitä massoja uusiin ja parempiin elämänmuotoihin - eräs Trotski, eräs Bela Kun -, ovat juutalaisia. He osoittavat vain, että ihmisyyden ajatus on parhaiten löydettävissä juutalaisissa». Rosa Luxemburg oli eräs Berlinin ns. Spartakus-murhien aiheuttajista; Eisner oli mies, joka määräsi panttivangit ammuttaviksi Münchenin kommunistikaappauksen aikana; Trotski oli eräs Venäjän ja Bela Kun - oikealta nimeltään Cohn - eräs Unkarin ja Espanjan pyöveleistä.

Kirjeenvaihdossaan juutalaisen Karl Marx-Mordechain kanssa kirjoitti juutalainen Baruch Levi: »Juutalainen kansa, kokonaisuutena katsottuna, tulee olemaan oma Messiaksensa. Sen maailmanherruus tullaan saavuttamaan yhdistämällä muut ihmiskunnan rodut, poistamalla rajat ja kuninkuudet - kansallisvaltioiden suojavallit - ja luomalla maailmantasavalta, joka kaikkialla myöntää juutalaisille kansalaisoikeudet. Tässä ihmiskunnan uudessa järjestelmässä tulevat Israelin lapset vastustamattomasti olemaan johtava alkuaine, varsinkin mikäli heidän onnistuu saattaa työläisten massat muutamien heikäläisten (juutalaisten) kiinteään talutukseen. Kansojen hallitukset, jotka muodostavat maailmantasavallan, joutuvat köyhälistön voiton kautta vaivatta juutalaisten käsiin. Yksityisomistusoikeus voidaan sittemmin juutalaisrotuisten hallitusten toimesta tukahduttaa ja ne (juutalaisrotuiset hallitukset) tulevat hallitsemaan valtio-omaisuuksia. Näin toteutuvat Talmudin lupaukset, että juutalaisilla - Messiaksen aikojen tultua - on avaimet koko maailman kansojen varoihin». Tämä varsin mielenkiintoinen lausunto on otettu ranskalaisesta aikakauslehdestä »Revue de Paris», 35. vuosikerta, N:o 11, sivu 574. Se puhuu puolestaan räikeällä tavalla.

Olen tässä esittänyt eräitä todistuksia siitä, että juutalaiset ja heitä edustava julkinen sana todella työskentelevät sen maailmanherruuden saavuttamiseksi, jonka profeetat sekä Israelin »pyhät kirjat» ovat heille ennustuksin ja lupauksin taanneet. Samankaltaisia todisteita voisi esittää sadoittain, jopa tuhansittain. Haluan tämän lisäksi kiinnittää lukijan huomiota siihen, että juutalaisten voitonvarmuus saavutti jonkinlaisen huippukohdan bolshevistisen vallankumouksen onnistuttua Venäjällä. Sitä osoittaa heidän maailmansodanjälkeinen kirjallisuutensa, heidän lehdistönsä ja heidän esiintymisensä. Tämä ei olekaan ihme, sillä olihan näille pyrkimyksille nyt annettu hävityksen miekka käytettäväkseen. Tämän miekan veriset jäljet Eurooppa toteaa nyt kauhistuneena.

Juutalaisuus ja bolshevismi.

Edellä olevasta selviää, että juutalaiset itse tunnustavat olevansa yhteiskuntaa hävittävien voimien käymisaines. Tiedämme myös, että bolshevistinen kumousliike on suurin, minkä maailma tähän saakka tuntee. On siis paikallaan, että tutkimme lyhyesti juutalaisuuden suhdetta siihen.

Viimeksi saatujen tietojen mukaan Venäjän juutalainen kansanosa on 1,8 %:a kokonaisväestöstä, mutta heidän osuutensa bolshevistisen valtion johdossa on aivan ratkaiseva. Todistuksena siitä esitän eräitä tietoja H. Fehstin laajasta teoksesta »Bolschevismus und Judentum» 15) »Bolshevismi ja juutalaisuus». Vaikkakin numerot koskevat tilannetta noin. 8 vuotta sitten, ovat ne erittäin kuvaavia, ja sitä paitsi ei suuria muutoksia itse järjestelmässä sen jälkeen ole sattunut huolimatta eräistä henkilövaihdoksista.

15) Ilmestynyt Leipzigissä 1934.

I. Bolshevistinen puoluekoneisto.

a) Poliittiseen toimistoon kuului 9 jäsentä, murhattu Kirow oli kymmenes. Jäsenistä oli 4 Venäläistä = 44,5 %; Molotow, Kalinin, Voroshilow, Andrejew, 3 Juutalaista = 33,3 %; Lazar Kaganowitsh, Kuibyshew, Kosior, 2 georgialaista = 22,2 %: Stalin-Dshugashwili, Ordshonikidse.

b) Keskuskomitean sihteeristö: Pääsihteeri Stalin-Dshugashwili, georgialainen, 2 sihteeriä, murhattu Kirow oli kolmas, heistä oli 1 juutalainen = 50 %: Lazar Kaganowitsh, 1 tuntematonta kansallisuutta = 50 %: Shdanow.

c) Järjestelytoimistoon kuului 9 jäsentä, murhattu Kirow oli kymmenes. Heistä oli 2 venäläistä = 22,2 %: Jeshow, Kosarew, 4 juutalaista = 44,5 %: Lazar Kaganowitsh, Stetzki, Kuibyshew, Shwernik, 1 georgialainen = 11,1 %: Stalin-Dshugashwili, 2 tuntematonta kansallisuutta = 22,2 %: Shdanow, Gamarnik.

d) Puoluevalvonnan komitea, puheenjohtajana juutalainen Lazar Kaganowitsh. Komiteaan kuului 61 jäsentä, joista oli 22 venäläistä = 36,1 %, 35 juutalaista = 57,3 %, 4  muuta ei-venäläistä = 6,6 % Komitean johtoon oli asetettu 7-miehinen työvaliokunta, jonka jäsenistä oli 3 venäläistä = 42,8 %, 3 juutalaista = 42,8 %, 1 latvialainen = 14,4 %.

e) Keskuskomitean täysistuntoon osallistui 71 jäsentä, (heillä oli 68 varajäsentä). Varsinaisista jäsenistä oli 32 venäläistä = 45,1 %, 27 juutalaista = 38 %, 12 muuta ei-venäläistä tai tuntematonta kansallisuutta olevaa = 16,9 %.

f) Revisiotoimistoon kuului 22 jäsentä. Heistä oli 7 venäläistä = 31,8 %, 11 juutalaista = 50 %, 4 muuta ei-venäläistä = 18,2%.

II. Bolshevistinen valtiokoneisto.

a) Kansankomissaarien neuvosto käsitti 21 jäsentä, joista oli 8 venäläistä = 38,1 %: Molotow (Puheenjohtaja), Tschubarj (puheenjohtajan sijainen), Voroshilow (armeija ja laivasto), Bubnow (kansanvalistus), Lobojew (puunjalostusteollisuus), Andrejew (kuljetus), Pachornow (vesikuljetus), Antipow (posti ja lennätin), 8 juutalaista = 38,1 %: Kuibyshew (puheenjohtajan sijainen), Wallach-Finkelstein-Litvinow (ulkoasiat), Rosenholtz (ulkomaankauppa), Tshernow (maanviljelys), Kalmanowitz (sovhoosit), Ljubimow (kevyt teollisuus), Kaminsky (terveys), Jagoda eli Jehucla (sisäasiat, G.P.U. eli tsheka). 4 muuta ei-venäläistä = 19,1 %: Meshlauk, latvialainen (valtiollinen suunnitelmajaosto), Rudsutak, latvialainen (puheenjohtajan sijainen), Ordshonikidse, georgialainen (raskas teollisuus), Mikojan, georgialainen, 1 tuntematonta kansallisuutta = 4,7 %. Yleisvenäläisten ammattiyhdistysten keskusneuvoston puheenjohtaja oli juutalainen Schwernik. Valtiopankin puheenjohtaja ja työn ja puolustuksen neuvoston jäsen oli juutalainen Marjasin. Viljanvarastoimisen komitean puheenjohtaja ja työn ja puolustuksen neuvoston jäsen oli juutalainen Kleiner.

b) Valvontatoimiston puheenjohtajana oli juutalainen Kuibyshew, sihteerinä juutalainen Manfred. Toimistossa oli 70 jäsentä, joista oli 30 venäläistä = 42,8 %,  35 juutalaista = 50 5%,  5 muuta ei-venäläistä = 7,2 %. Toimiston johtoon oli asetettu 11-miehinen työvaliokunta. Sen jäsenistä oli 3 venäläistä = 27,2 %, 7 juutalaista = 63,6 %, 1 tuntematonta kansallisuutta = 9,2 %.

c) Neuvostoliiton ulkomaisen edustuksen 18 valtuutetusta lähettiläästä oli 10 juutalaista ja 2 puolijuutalaista = 66,6 %. Edustajat olivat maiden mukaan lueteltuina seuraavat: Afghanistan: Melnikow, venäläinen; Eesti: Ustinow, venäläinen; Englanti: Maiski, juutalainen; Italia: Potemkin, venäläinen; Itävalta: Petrowsky, juutalainen; Japani: Jurenew, juutalainen; Kreikka: Kobetzki, juutalainen; Latvia: Bratman-Brodowsky, juutalainen; Liettua: Karski, juutalainen; Mandshukuo: Slawitzki, pääkonsuli, juutalainen; Norja: Beksadjan, armenialainen; Persia: Pastuchow, armenialainen; Puola: Dawtjan, armenialainen; Ruotsi: Kollontai, puolijuutalainen; Saksa: Suritz, juutalainen; Suomi: Stein, juutalainen; Unkari: Petrowsky, juutalainen; Yhdysvallat: Trojanowski, puolijuutalainen.

Neuvostoliiton ulkomailla olevien kauppaedustuksien johdossa oli miltei yksinomaan juutalaisia. Esimerkkinä mainittakoon muutamia suurvalloissa olleista edustajista: Englannissa Oserski, Italiassa Löwensohn, Ranskassa Ostrowski ja Saksassa Weitzer.

Myöskin kansankomissaarien sijaisiin nähden asianlaita oli samanlainen. Näistä mainittakoon: raskas teollisuus = Moses Kaganowitsh, kevyt teollisuus = Fuschmann, maanviljelys = Zilko ja Lewin, sisäasiat = Agranow, kansanvalistus = Eppstein, puunjalostusteollisuus = Grunstein, ulkomaankauppa = Frumkin ja Dwolaiski, kuljetus = Polenski.

Kominternin johto on aina ollut juutalaisille haluttu toiminta-alue. Sen johtomiehinä ovat muun muassa toimineet juutalaiset Manuilski ja Piatnitski.

Jumalattomuusliikettä on jo monta vuotta määrätietoisesti johtanut juutalainen Jaroslawski (oikealta nimeltään Gubelmann).

Olen tällä osoittanut, että bolshevismin syntyyn ja sen alkuvaiheisiin osallistuneita ja sen jälkeen joko luonnollisesti taikka »epäluonnollisesti» hautaan toimitettuja juutalaisia - kuten Avanesoff, Axelrod-Nathanson, Berkmann, Joffe, Kameneff-Rosenfeld, Kamkoff-Katz, Karachan, Kopp, Levin, Martoff-Cederbaum, Petroff-Waisbrot, Radek-Sobelsohn, Schierwindt, Schreider, Sinowjev-Apfelbaum, Steinberg, Stekloff-Nahamkes, Suhanow-Himmer, Tomsky-Honigberg, Trotski-Bronstein, Uritski-Radymilski, Volodarski-Cohen ym. - ei ole poistettu sentakia, että saataisiin tilaa venäläisille tai ei-juutalaisille, vaan heitä on seurannut toisia valitun kansan edustajia. Samoin on tänä päivänäkin: mikäli joku juutalainen poistuu, niin toinen tulee tilalle. Viittaan vain tässä »Pravdan» virallisiin tiedoituksiin Puna-armeijassa tapahtuneista ylennyksistä ja suoduista kunniamerkeistä; näissä luetteloissa on juutalaisia joukoittain.

Myöskin juutalaisten sukulaisuussuhteitten ja naimisiinmenon kautta saatu valta Neuvostojohtoon on huomiota ansaitseva. Niinpä ovat veljekset Lazar ja Moses Kaganowitsh itse Stalinin lankomiehiä.

Edellä esittämiäni henkilötietoja hiukan tarkemmin seuloessa huomataan helposti, että juutalaiset ovat visusti itselleen pidättäneet kaikki tärkeimmät avainasemat valtio- ja puoluekoneistossa (ulkopolitiikka ja ulkomaanedustus, ulkomaankauppa, teollisuuden eri haarat, valtionpankki, GPU jne.). Itse asiassa he tällä tavoin hallitsevat myöskin niitä aloja, joissa heikäläisiä ei ole julkisesti näkyvissä. Ja koska edelleen useilla johtohenkilöillä on kaksi, jopa useampiakin vaikutusvaltaisia toimia, on tuloksena, että Venäjää hallitsee varsin rajoitettu määrä henkilöitä, noin 50 luvultaan, joista runsaasti puolet on juutalaisia.

Juutalaisuuden suhde kristinuskoon.

Juutalaisuuden suhde kristinuskoon on kielteinen, voisipa sanoa vihamielinen. Jo tunnettu varhaisroomalainen kirjailija Tertullianus totesi vuonna 198 j.Kr.: »Juutalaisten synagogat ovat kristittyjen vainoamisen lähtökohtia». Ja edelleen: »Juudan kansa on kristittyjen parjaamisen lähtökohta». Kuuluisa jumaluusoppinut, tohtori Rohling, osoittaa vuonna 1883 Paderbornissa ilmestyneessä teoksessaan, että juutalaiset itse myöntävät, että heidän rabbiininsa aiheuttivat lukuisten kristittyjen uhrikuoleman Rooman valtakunnassa. Keisari Antonius Pius suhtautui suopeasti kristittyihin, mutta rabbiini Jehuda, joka kuului keisarin suosikkeihin, sai hänet uskotelluksi, että Roomassa raivoava rutontapainen tauti oli kristittyjen aiheuttama, ja sen ajan tapoja noudattaen hävitettiin »syylliset» täydellisesti. Tämä tapahtui vuonna 155 jKr. Sama juutalainen lähde kertoo, että Marcus Aurelius vuonna 214 jKr. murhautti kaikki Rooman ja Kyproksen kristityt juutalaisten vehkeilyjen tuloksena. Myöskin Dioeletianuksen vainotoimenpiteisiin olivat juutalaiset syyllisiä. - Juutalainen Heinrich Georg F. Löwe, tunnettu Israelin »pyhien kirjojen» kääntäjä, toteaa »Schulehan Aruch»-kirjan esipuheessa (kirja ilmestyi Wienissä 1896): »Näyttää siltä, että ei huomata sitä juutalaiskansan omituisuutta, että se jähmettyneessä kopeudessaan, jota ei ole mahdollisuutta voittaa, asettaa erottavan seinän itsensä ja toisten kansojen välille, kuten heidän aiheuttamansa kristittyjen vainoamiset ja roomalaisen hallitusvallan ärsyttäminen kristittyjä vastaan osoittavat.»

Juutalaisten »pyhät kirjat» (Talmud, Schulehan Aruch ym.) suorastaan pursuavat vihaa kristittyjä vastaan, ja vaikkakin juutalaiset varovaisuussyistä ovat osaksi sensuroineet alkuperäisen tekstin, uhkuu niistä edelleen sammumaton viha. Tästä vihasta on juutalainen Cheskei Zwi Klötzel vuonna 1912 lausunut sanoja, jotka ansaitsevat tulla huomioiduiksi kautta koko kristityn maailman. Klötzel ottaa lähtökohdakseen Tanskan juutalaisen Aron Goldschmidtin romaanin »Ein Jude», »Eräs juutalainen», jonka johtavana ajatuksena on: »Minä olen asettava vihan sinun ja sinun vaimosi, sinun siemenesi ja hänen siemenensä välille», ja liittää tähän omia ajatuksiaan seuraavasti: »Tämän johtoaiheen nojalla on Goldschmidt esittänyt sen ajatuksen, jota jokainen tänään kavahtaa julkituomasta, ajatuksen iankaikkisesta vihasta juutalaisuuden ja. ei-juutalaisuuden välillä. Juutalaisvastaisuus ja juutalaisviha kuitataan juutalaisten keskuudessa vihalla kaikkea ei-juutalaista vastaan. Kuten me juutalaiset olemme tietoisia siitä, että jokainen ei-juutalainen sydämensä syvimmässä on juutalaisvihollinen - hänen täytyy olla - niin on myöskin jokainen juutalainen olemuksensa syvimmässä perukassa kaiken ei-juutalaisen vihaaja. Ja olkaamme avomielisiä: vaikka pitäisimme jotakin ei-juutalaista yksilöä kuinka korkeassa arvossa tahansa, vaikkapa olisimme hänen kanssaan ystävyyssuhteissa, jopa lankoutuneetkin, niin kuitenkin jokainen meistä asettaa ei-juutalaiset persoonattomana massana, henkenä, vaikutuspiirinä, sivistysyksikkönä - kuka sen uskaltaisi kieltää - juutalaisuuden varjoon. Uskon, että voitaisiin todistaa juutalaisuudessa olevan olemassa liikehtimistä, joka on juutalaisvastaisuuden tarkka peilikuva. Sitä minä nimitän suureksi juutalaiseksi vihaksi. Ken keskuudessamme ei ole sielullinen tai henkinen kuohilas, ken ylipäänsä kykenee vihaamaan, hän ottaa osaa tähän vihaan. Todellisuudessa ei mikään minussa ole niin elävää kuin vakaumukseni siitä, että jos on jotakin, mikä yhdistää koko maailman juutalaiset, niin se on tuo valtava, pyhä viha.»

Juutalainen runoilija Heinrich Heine, joka erehtyen luetaan saksalaisten suurten kulttuurihenkilöiden joukkoon, kirjoitti kuvaavan hävyttömästi: »Kun aatteen lutikat poljetaan rikki, niin jättävät ne jälkeensä löyhkän, joka jää vuosituhansiksi lemuamaan. Sellainen aate on kristinusko, joka jo 1800 vuotta sitten tuli rikkipoljetuksi, ja joka siitä asti on meiltä juutalaisraukoilta saastuttanut ilman». Eräs suurimpia erheitä, joita sekä aikalaisemme että esi-isämme ovat tehneet, on omaksua luulo, että juutalaisista kasteen avulla tulisi luotettavia kristittyjä.» Vastatodisteena esitän tässä ainoastaan yhden juutalaisen oman tunnustuksen, nimittäin professori Eduard Gansin lausunnon: »Kaste ja risteytys eivät vaikuta mitään. Jäämme vieläpä sadannessa polvessa juutalaisiksi, kuten 3000 vuotta sitten. Myöskin kymmenkertaisessa risteytyksessä jää rotumme hallitsevaksi, siinä syntyy nuoria juutalaisia». Suuri uskonpuhdistajamme ja oppi-isämme Martti Luther on viimeisinä elinvuosinaan ehkä ankarammin kuin kukaan nykyajan »antisemiitti» tuominnut juutalaiset ja juutalaisuuden. Vuonna 1543 hän kirjoitti ja julkaisi Wittenbergissä teoksen »Von den Juden und ihren Lügen» 16), »Juutalaisista ja heidän valheistaan». Tämä teos ei suinkaan ole ainoa Martti Lutherin juutalaisia vastaan kirjoittama, mutta hänen kaikki tämänkaltaiset kirjansa on varsin ymmärrettävien syiden takia yritetty salata suurelta yleisöltä taikka ne on koetettu julistaa vanhentuneiksi tai vähemmän ajankohtaisiksi. Totuus on kuitenkin, että juutalaiskysymys on tänään yhtä ajankohtainen kuin konsanaan suuren uskonpuhdistajan aikoina, vieläpä ratkaisevalla 'tavalla moninverroin ajankohtaisempi, sillä juutalaisten maailmanherruudesta käydään nyt ratkaisevaa taistelua. Lutherin asenne juutalaisuuteen pohjautuu hänen omiin kokemuksiinsa, sillä hänen tultuaan kuuluisaksi ryntäsivät juutalaiset »kirjanoppineet» Wittenbergiin yrittäen taivuttaa häntä heidän puolelleen uskonnonasioissa. Laajoissa väittelyissä heidän kanssaan Luther oppi perinpohjaisesti tuntemaan heidän suunnitelmansa, heidän vihansa kristittyjä vastaan, ja tästä syystä hän jätti jälkimaailmalle vakavaksi tarkoitetun varoituksen. Voimakkaalla ja sen ajan mutkattomalla kielellä Martti Luther julistaa:

16) Ilmestynyt suomeksi vuonna 1939 Kustannus-Oy Vasaran toimesta Helsingissä.

»Miten meidän kristittyjen on nyt tämän turmeltuneen kirotun juutalaiskansan kanssa meneteltävä? Meidän ei ole heitä siedettävä, vaikkakin he asuvat keskuudessamme ja me tiedämme heidän harjoittavan tällaista valehtelemista, jumalanpilkkaamista ja kiroamista, ettemme tekisi itseämme osallisiksi heidän kaikkiin valheisiinsa, kirouksiinsa ja jumalanpilkkaansa. Niin me emme voi tuota Jumalan vihan sammuttamatonta tulta (kuten profeetat sanovat) sammuttaa emmekä juutalaisia käännyttää. Meidän täytyy rukouksen ja jumalanpelon avulla harjoittaa ankaraa armeliaisuutta, jotta voisimme edes muutamia pelastaa tulesta ja liekeistä. Kostaa me emme saa, heillä on kosto niskassaan, tuhat kertaa ankarampi kuin mitä me voimme heille toivoa. Minä tahdon antaa tässä rehellisen neuvoni:

Ensiksi, että heidän synagogansa tai koulunsa sytytettäköön tuleen, ja mikä ei tahdo palaa, se peitettäköön ja umpeenluotakoon maalla, ettei ikänä yksikään ihminen näkisi siitä kiveä eikä kuonaa. Ja tämä on tehtävä Herramme ja kristikuntamme kunniaksi, jotta Jumala näkisi, että me olemme kristittyjä ja ettemme ole tietoisesti tahtoneet emmekä sietäneet tällaista Hänen Poikaansa ja Hänen kristittyihinsä kohdistettua julkista valehtelemista, kiroamista ja herjaamista. Sillä mitä me tähän asti olemme tietämättömyydessämme sietäneet (minä itsekään en ole sitä tiennyt), sen Jumala on antava meille anteeksi. Mutta nyt kun me sen tiedämme, meidän pitäisi lisäksi läheisyydessämme suojella ja varjella sellaista juutalaista taloa, jossa he puhuvat Kristuksesta ja meistä valhetta, herjaavat, kiroavat, syljeskelevät ja häpäisevät Häntä ja meitä (kuten edellä on kuultu). Tämä olisi juuri samaa kuin jos me tekisimme sitä itse, ja paljon pahempaa, kuten hyvin tiedetään.

Toiseksi, että heidän talonsakin samalla tavalla rikkirevittäköön ja hävitettäköön, sillä niissäkin he harjoittavat samaa, mitä he kouluissaan harjoittavat. Sen sijaan heidän annettakoon asua ulkosuojissa ja talleissa, kuten mustalaisten, jotta he tietäisivät, etteivät he ole herroja maassamme, kuten he kerskailevat, vaan ainoastaan vankeja maanpaossa, kuten he lakkaamatta Jumalan edessä meistä parkumalla huutavat ja valittavat.

Kolmanneksi, että heiltä otettakoon pois kaikki heidän rukouskirjansa ja Talmudin selityksensä, joissa sellaista epäjumalanpalvelusta, sellaisia valheita, kirouksia ja jumalanpilkkaa opetetaan.

Neljänneksi, että heidän rabbiineitaan kiellettäköön elämän ja hengen menettämisen uhalla vastedes opettamasta, sillä sellaisen viran he ovat täydellä syyllä menettäneet, koska he pitävät juutalaisparkoja vankeinaan Mooseksen lauseiden (5. Moos. 17: 11-12) perusteella, joissa hän käskee, että heidän on oltava opettajilleen kuuliaisia ruumiin ja sielun menettämisen uhalla, vaikka Mooses selvästi lisää: mitä he sinulle opettavat Herran lain mukaan. Tämän nuo lurjukset kiertävät ja käyttävät tuon kansaparan kuuliaisuutta oman häijyytensä hyväksi Herran lakia vastaan ja valavat heihin sellaista myrkkyä, kirousta ja jumalanpilkkaa.

Viidenneksi, että juutalaisilta kokonaan peruutetaan tien ja saattovartion käyttöoikeus, sillä heillä ei ole maaseudulla mitään tekemistä, koska he eivät ole herroja, eivät virkamiehiä, eivätkä kauppiaita tai sentapaisia. Heidän on pysyttävä kotonaan. Minulle on sanottu, että nyt kuuluu eräs rikas juutalainen ratsastelevan maaseudulla kahdellatoista hevosella (hän tahtoo tulla kohabiksi) ja nylkee ruhtinaat, herrat, maat ja ihmiset puhtaaksi, niin että suuret herrat katsovat sitä karsaasti. Jos te, ruhtinaat ja herrat, ette voi kunnollisella tavalla kieltää sellaisilta nylkyreiltä tietä, niin koottakoon jokin ratsumiesjoukko heitä vastaan, koska te tulette tästä kirjasesta oppimaan, miten heidän kanssaan on meneteltävä, eikä heidän olemustaan ole suinkaan suojeltava. Sillä teidän ei pidä ettekä te myöskään voi heitä suojella, ellette sitten tahdo Jumalan edessä tulla kaikkiin heidän kauheuksiinsa osallisiksi. Mitä hyvää siitä voisi tulla, sitä tahtonette toki ajatella ja menetellä sen mukaan.

Kuudenneksi, että heiltä kiellettäköön koronkiskominen, jonka heiltä Mooses on kieltänyt, koska he eivät ole omassa maassaan eivätkä vieraiden maiden herroja, ja heiltä otettakoon kaikki omaisuus ja hopea- ja kultakalleudet ja pantakoon syrjään talletettaviksi. Ja syy on tämä: kaiken, niitä heillä on (kuten edellä on sanottu), he ovat meiltä varastaneet ja ryöstäneet koronkiskomisellaan, koska heillä muuten ei ole mitään muuta elinkeinoa. Tällaista rahaa on käytettävä siten (eikä muuten), että missä joku juutalainen on tehnyt todellisen parannuksen, hänelle annettakoon siitä käteen sata, kaksi tai kolme guldenia henkilön olosuhteen mukaan, jotta hän saisi elatuksen alkua vaimoparalleen ja pienille lapsilleen ja vanhojen tai vaivaisten ylläpitoon. Sillä sellainen huonolla tavalla ansaittu omaisuus on kirottua, ellei sitä Jumalan siunauksin käytetä hyviin ja hyödyllisiin tarkoituksiin.»

Meistä suomalaisista on 96 prosenttia Lutherin opetuslapsia ja me uskomme hänen opinkappaleisiinsa. Haluammeko me siis väittää, että hän on täydellisesti erehtynyt juutalaisiin nähden ja että hänen kokemuksensa ovat arvottomia meille, hänen sanansa tuulesta temmattuja ja hänen varoituksensa joutavia? Tuskin - sillä onhan kansankirkkomme edesmennyt, suuresti kunnioitettu ylipaimenkin, arkkipiispa Gustaf Johansson, joka tunsi juutalaiset ja jolla oli heistä jokseenkin samanlainen käsitys kuin Lutherilla, lausunut: »Juutalaiset odottavat Messiasta, joka tuo heille maailmanvallan. Messias on tullut, mutta hän ei tullut sellaisena kuin juutalaiset toivoivat. He kokoavat nyt rahoja ja koettavat kaikin keinoin heikentää muita kansoja, jotta Messiaan tullessaan olisi helpompi päästä valtaan. Tämä väärä messiastoivo kannattaa juutalaisten pyrintöjä, mutta se pettää, sillä lupaus Messiaan maailmanhallinnosta toteutuu tulevassa maailmanajassa. Sionismi on luopunut isiensä uskosta ja uskonnosta». (Herättäjä n:o 1/1925).

Tämä esitys juutalaisten asennoitumisesta kristinuskoon riittänee osoittamaan juutalaisten kielteisen ja vihamielisen suhtautumisen siihen.

Juutalainen vapaamuurarius.

Esitettävinä olevissa »pöytäkirjoissa» on usein puhe vapaamuurariudesta. Näin ollen meidän on tutkittava tämän salaseuran suhteita juutalaisuuteen, mutta sitä ennen on lukijalle esitettävä muutamia yleisiä tietoja vapaamuurarien veljeskunnista.

Keskiajan kuvanveistäjät, kivenhakkaajat, muurarit ja varsinkin tuomiokirkkojen, linnojen ym. Suurisuuntaisten rakennuksien urakoitsijat - rakennusmestarit - olivat sangen kuuluisia henkilöitä. Ammattinsa puolesta joutuivat he silloisen Euroopan hengellisten ja maallisten hallitsijoiden ja suurten herrojen kanssa kanssakäymiseen, josta taas johtui, että nämä rakennusammatin edustajat hankkivat itselleen silloisiin olosuhteisiin nähden varsin laajan yleissivistyksen ja maailmantuntemuksen. Kun he sitten turvatakseen ammattisalaisuuksiaan perustivat oman järjestönsä, jonka toimialue ulottui yli koko mantereen, pyrki heidän kokouksiinsa paljon sekä älymystöön että ylimystöön kuuluvia ei-rakennusmiehiä joko viettämään aikaa »tupakkapuhein», hankkimaan kaupallisia tietoja vieraista maista tai suosituksia jollekin vaikutusvaltaiselle suurmiehelle. Näin ollen tämä »ammattiliitto» sai alunperin eräänlaisen kansainvälisen vivahduksen, vaikkakaan ei siinä mielessä, miksi kansainvälisyyttä nykyisin kutsutaan. Mainittu järjestäytyminen tapahtui alunperin Ranskassa, jonka arkistot kertovat, että ensimmäinen vapaamuurariloosi perustettiin Pariisiin vuonna 1258 17). Nimitys »vapaamuurari», - englanniksi »freemason» - johtuu siitä, että senaikuiset rakentajat kutsuivat itseään muurareiksi, ja koska heille oli myönnetty erinäisiä oikeuksia ja vapauksia, mm. he suosituksiensa perusteella saattoivat vapaasti kulkea maasta maahan, niin heistä tuli vapaita muurareita, niitten ammattilaisten vastakohtana, jotka olivat sidotut paikalliseen, toisarvoisempaan työhön. Kuten sanottu, vapaamuurarit kokoontuivat looseihin, joka nimitys johtuu englanninkielen »lodgesta», ja on yhä vielä käytännössä vapaamuurarisanastossa. Voidaan sanoa, että vapaamuurarius alunperin oli puhtaasti ammatillinen yhteenliittymä, joka ei puuttunut politiikkaan. Euroopassa käytyjen suurten sotien johdosta - varsinkin 30-vuotissodan takia - rakennustoiminta kuitenkin lamaantui, kuten nykyisenkin sodan johdosta on tapahtunut ja kuten pula-aikana oli asianlaita, ja loosien toiminta tyrehtyi mannermaalla jatkuakseen sitten Englannissa, missä kuningashuone
harrasti rakennustaidetta 18). Näin siirtyivät vapaamuurariuden elinvoimaiset jäännökset Englantiin, josta sittemmin on tullut tämän vaikutusvaltaisen salaliiton tyyssija - brittien imperiumin laajentamiseksi. Ammatilliset näkökohdat joutuivat kuitenkin vähitellen varjoon, ja looseissa tähän asti vieraina olleita ei-ammattilaisia ruvettiin hyväksymään jäseniksi 19). Ennen pitkää kehitys veikin siihen, että hyväksytyt ei-ammattilaiset ottivat vallan käsiinsä 20), ja siitä lähtien voidaan sanoa vapaamuurariuden rappeutumisen alkaneen. Ei ajettu enää ammatillisia harrastuksia, vaan ryhdyttiin politikoimaan oman ryhmäkunnan hyväksi, jolloin omanvoitonpyyntö tuli »veljien» johtotähdeksi.

17) On väitetty, että Yorkin kaupunkiin Englannissa olisi perustettu veljeskunnan loosi jo vuonna 936, mutta ns. Yorkin peruskirjan aitoutta ei ole voitu todistaa. Myöhemmin on poliittinen vapaamuurarius mielellään yrittänyt todistaa syntyneensä jo Salomonin temppelirakennuksen aikana ja se on suorastaan naurettavalla tavalla kerskaillut salaseuran »ikivanhoilla perinteillä». Jos uskoisi vapaamuurareita, niin jo Aatami olisi kuulunut johonkin loosiin.

18) Tästä johtuu, että vielä nykyajankin vapaamuurarius, jolla totisesti ei ole aavistustakaan rakennustaiteesta, yhä edelleen jaarittelee »kuninkaallisesta taiteesta», kun on kysymys veljeskunnan hullunkurisista menoista ja sangen kyseenalaisesta toiminnasta.

19) Puhuttiinkin työtätekevistä ja hyväksytyistä muurareista. Edelliset olivat ammatiltaan tosiaan muurareita. jälkimmäiset vain »hengessä mukana». Tästä johtuu, että vapaamuurarikielessä tehdään ero vanhan toiminnallisen ja uuden aatteellisen vapaamuurariuden välillä, jolloin nykyajan »veljet» lukeutuvat »aatteelliseen» haaraan.

20) Vuonna 1717 yhdistettiin Lontoossa toimivat neljä loosia yhteen suurloosiin, jonka suurmestariksi tuli Montagun herttua.

Tämän suppean selostuksen puitteissa ei ole mahdollista käsitellä vapaamuurariuden kehityksen kulkua: kuinka se on osallistunut kaikkiin suuriin kumousliikkeisiin 21), kuinka se on lietsonut vihaa aikaansaadakseen sotia 22) ja kuinka vapaamuurariuden vaikutusvallan seurauksena on syntynyt taloudellisia pula-aikoja, jotka ovat tuottaneet veljeskunnan jäsenille taikka johtaville ryhmille yhä enemmän rahaa ja mahtia.

21) Ranskan suuri vallankumous oli myös vapaamuurarien »saavutus».

22) Sarajewon murha, josta maailmanpalo 1914-18 syttyi, oli vapaamuurarien työtä.

Jo varhaisessa kehitysasteessa juutalaiset rahamiehet soluttautuivat looseihin, suhteet juutalaisiin laajentuivat nopeassa tahdissa ja niiden periaatteellinen laatu selvinnee parhaiten seuraavasta Yhdysvaltojen ylirabbiinin, tohtori Isaac Wisen sanoista, jotka julkaistiin juutalaisessa »Israelite of America»-lehdessä elokuun 3 p:nä 1866: »Masonry is a Jewish institution, whose history. degrees, charges, passwords and explications are Jewish from beginning, to end» eli suomeksi: »Vapaamuurarius on juutalainen rakennelma, jonka historia, asteet, virat, tunnussanat ja julistukset ovat juutalaisia alusta loppuun asti». Edelleen on juutalainen vapaamuurari, tohtori G. Karpeles lausunut eräässä juutalaisen vapaamuurariveljeskunnan »B'nai B'rithin» juhlajulkaisussa vuodelta 1902, sivulla 107: »Vapaamuurariuden aate on myöskin sisäisestä pakotteesta syntynyt juutalaisuudesta, sen perustajana pidetään Salomonia, joka näki Israelin korkeimman kukoistuksen. Sen sanasto ja nimitykset ovat suurimmaksi osaksi hebreasta otetut». Tähän voisi lisätä, että juutalaiset odottavat uutta »kukoistusta» - meidän kustannuksellamme - juuri vapaamuurariuden avulla.

Korkean asteen vapaamuurariveli Hermann Gloede, jonka tehtävänä on ollut aikanaan Saksassa kirjoittaa erinäisiä vapaamuurariuden ohjesääntöjä, sanoo: »Koska tapamme liittyvät suoranaisesti juutalaiseen papillisuuteen, niin voidaan katsoa tottumuksemme pitää päämme peitettynä merkiksi siitä, että muodostamme pyhän papillisen yhteiskunnan». Tosiasia on, että veljeskunta - myöskin meillä - kokoontuu istuntoon silinterihattu päässä, siis kuten juutalaiset synagogassaan. (Viimemainitut käyttävät kuitenkin toisenlaisia päähineitä). Vapaamuurarit jäljittelevät täten käyttäytymisessään juutalaisia.

Ranskalainen vapaamuurarilehti »Le Symbolisme» kirjoitti vuonna 1928: »Ensimmäinen tekomme on oleva juutalaisen rodun ylistäminen, rodun, joka on säilyttänyt tietämisen jumalallisen sisällyksen muuttumattomana». Tämä kehotus oli tarkoitettu Ranskan kansalaisille, ja se todistaa, miten suuren arvon vapaamuurarit asettavat juutalaisten »tietämiseen», joka - Israelin vaellusmatkoista huolimatta - »pyhien kirjojen» avulla on säilynyt muuttumattomana tähän päivään saakka. - Itämaitten historioitsijat A. Garkawi ja tohtori L. Katzenelson, jotka molemmat ovat juutalaisia, ovat Pietarissa ennen viime maailmansotaa julkaisseet erään »Juutalaisen encyklopedian», tietosanakirjan, jossa melkoisen laajasti ja peittelemättä käsitellään vapaamuurariutta. Kymmenennessä niteessä, sivulta 677 lähtien, kerrotaan, kuinka vapaamuurariudessa on ajan mittaan muodostunut useampia järjestelmiä eli »systeemejä» useammanlaisine arvoasteineen. Alussa oli arvoasteita vain kolme, oppilaan, kisällin ja mestarin, mutta sen mukaan kuin inhimillinen turhamaisuus pääsi vaikuttamaan looseissa - juutalaiset käyttivät sitä tietenkin hyväkseen - muodostui uusia »systeemejä», joilla oli useampia asteita kunnostautuneille veljille. Tällöin lisättiin erittäin kekseliäästi käytettävänä olevien »arvonimien» lukua. oppilaitten, kisällien ja mestarien, lisäksi annettiin sellaisia arvonimiä kuin »Salomonin juutalainen (Israelite Salomonien eli Salomonique), »Uskovainen juutalainen» (Déiste Juif), »Kadoschin ritari», »Salomonin temppelin käskynhaltija», »Salomonin temppelin hallintomies», »Salomonin temppelin valtuusmies», »Salomonin temppelin sinetinvartija», »Salomonin temppelin tarkastaja», »Salomonin temppelin yliarkkitehti», »Salomonin temppelin rahanvartija», »Salomonin temppelin vaakunanpitäjä», »Salomonin temppelin suurmarski», jne. Kaikki nämä eriskummalliset »arvonimet» ovat enemmän tai vähemmän juutalaisvoittoisia ja osoittavat nekin puolestaan, kuinka juutalaishengen läpitunkema vapaamuurarius on. Lisäksi tulee vielä, että koko tämä aikaihmisten ilveily on äärimmäisyyteen asti mauton.

Toteamme vielä, että ns. ruotsalainen systeemi, johon meikäläiset ruotsinkieliset muurarit lukeutuvat, - Pyhän Augustinin loosi, Pyhän Henrikin loosi, Pyhän Phoenixin loosi ja Korsholm-loosi - juutalaisessa tietosanakirjassa mainitaan sellaisena, »joka on erityisesti kristillisten ainesten läpitunkema». Tämä ei suinkaan merkitse, että vapaamuurarit jakautuisivat toisiaan vihaaviin ryhmiin. Asianlaita on se, että on esitettävä erilaisia tunnuksia eri puolilla maailmaa, jotta saataisiin kaikki herkkäuskoiset mukaan ja jotta jokaiselle yksilölle voitaisiin tarjota oikea ja häntä miellyttävä ulkokuori. Tosiseikaksi jää, ettei maailmassa ole kuin yksi ainoa vapaamuurarius. Tästä sanoo saksalainen korkean asteen veli August Horneffer kirjassaan »Der Bund der Freimaurer», »Vapaamuurarien Liitto»: »Ken liittyy vapaamuurariliittoon, hänen on annettava pyhä lupaus (vala), hänen on alistuttava juhlalliseen vihkimiseen, hänen on osoitettava huomattavaa uhrivalmiutta (loosien jäsenmaksut ovat melkoiset); hän seisoo näitten vaatimusten täyttämisen jälkeen erään henkisen perhe- ja sukulaispiirin keskuudessa. Kaikki maapallon vapaamuurarit nimittävät häntä veljeksi». Edelleen saksalainen vapaamuurarijäsenlehti »Leipziger Freimaurerzeitung» kirjoittaa 28.6.1873: »Meille vapaamuurariveljille ei loosi ole ahtaasti neljän seinän rajoittama tila, vaan maailma on meille loosi». Sveitsiläisen Alpina-loosin suurmestari Quartier la Tente lausui 1901 Genevessä pidetyssä vapaamuurarikongressissa: »Meidän on juurrutettava vapaamuurariuden valon vastustajiin tietoisuus, että kaikki loosit ovat solidaarisia ja että vapaamuurarius muodostaa yhden kokonaisuuden». - On kyllä myönnettävä, että on olemassa looseja, jotka tarkoituksellisesti eivät hyväksy juutalaisia jäsenikseen. Toiselta puolen on olemassa looseja, jotka harjoittavat »jäsenhankintaansa ainoastaan juutalaisten keskuudessa. Vihamielisyys ei suinkaan vallitse heidän kesken, vaan he ovat määrättyjen »diplomaattisten» yhdysmiesten kautta kosketuksessa toisiinsa taikka harrastavat jäsentensä kautta kanssakäymistä. »B'nai B'rith»-loosi oli puhtaasti juutalainen suurloosi ja sen jäsenillä oli vapaa pääsy jokaiseen muuhun loosiin, siis myöskin sellaisiin, Jotka naamioimissyistä esiintyvät juutalaisvapaina. Paitsi »B'nai B'rith»-loosia oli olemassa vielä lukuisia muitakin juutalaislooseja, joista mainittakoon: Independent Order Briss Abraham, Independent Order Free Sons of Israel, Grand Order of Israel, Older Achei Briss. Order of Ancient Maccabeans, Order Achei Ameth, Kesper Shel Barzel, Ahavat Israel, Loyal Order of Moses, Independent Order Mosche, jne.

»Die Bauhütte», Saksan vapaamuurariuden äänenkannattaja, kirjoitti vapaamuurarien hyväntekeväisyydestä vuonna 1872, sivulla 140: »Mikäli loosi harjoittaa hyväntekeväisyyttä, niin se ei tapahdu osanotosta köyhyyttä kohtaan, vaan ainoastaan suorittaakseen lunnaita ulkomaailman katseltavaksi». Vapaamuurarien kuukausijulkaisu »Latomia» kirjoitti heinäkuun numerossaan vuonna 1865 samasta asiasta: »Hyväntekeväisyys palvelee vapaamuurareita ainoastaan, jotta voitaisiin kätkeä jotain muuta», ja unkarilainen vapaamuurarilehti »Kelet» kirjoitti heinäkuun numerossaan 1911: »Me rakennamme uuden yhteiskuntajärjestelmän perustan. Siihen tarvitsemme salaperäisyyttä, jotta pysyisimme yhdessä. Hyväntekeväisyys on vain silmänlumetta, joka tarpeettomaksi tultuaan poistetaan. Salassa pitämisen lupauksella ei olisi enää järkiperäistä tarkoitusta, jos olisi kyseessä vain hyväntekeväisyys, ja kammottavat vapaamuurarivalat eivät olisi tarpeen.».

Tällaista on siis todellisuudessa vapaamuurareiden harjoittama ns. »hyväntekeväisyys». 

Suhteemme juutalaisuuteen.

Tässä esittelyssäni olen käyttänyt melkein yksinomaan juutalaisia lähteitä, mutta en yksipuolisesti jostakin määrätystä maasta, vaan koko Euroopasta sekä myös Yhdysvalloista otettuina. Tämän menettelytavan avulla olen halunnut todistaa, ettei juutalaiskysymys rajoitu johonkin määrättyyn maahan, kuten esimerkiksi Saksaan, vaan että se on ajankohtainen kaikkialla, missä ihmisiä asuu. Se ei ole ajankohtainen sen takia, että juutalaisia vainottaisiin - eihän juutalaisten vastustajilla ole sananvaltaa esimerkiksi Englannissa, Yhdysvalloissa eikä Etelä-Amerikan valtioissa, Ruotsissa ym. -, vaan siksi, että maailmanjuutalaisuus suhtautuu vihamielisen hyökkäävästi ja röyhkeän kopeasti muihin kansoihin. Meillä ei-juutalaisilla on oikeus, jopa velvollisuuskin - koska olemme teoistamme vastuussa tuleville sukupolville - puolustautua näitä hyökkäyksiä ja vihan-, röyhkeyden- ja kopeudenosoituksia vastaan. Vain silloin, kun näin menettelemme, olemme Martti Lutherin hengen mukaisia taistelevia kristittyjä.

Kolmessakymmenessäviidessä vuodessa on juutalaisten lukumäärä kohonnut melkein kolminkertaiseksi. Samanaikaisesti toiset kansat kärsivät väkiluvun alentumisen kirouksesta. Mikäli kehitys jatkuu edelleen samaan suuntaan, toteutuvat juutalaisten maailmanvaltiussuunnitelmat nopeasti.

Juutalaiset, jotka meille saarnaavat kansainvälisyyden ihanteista, kansallisten rajojen poistamisesta, rotuoppien mielettömyydestä ja siitä paratiisista, joka on syntyvä, kun kaikki kansat perinteisiin, kansallisiin ominaisuuksiin ja kieleen katsomatta yhdistetään yhdeksi ainoaksi massaksi, eristäytyvät itse mitä ankarimmin säilyttääkseen juuri kaiken sen, mitä he kehottavat toisia hylkäämään.

Helsingissä, lokakuussa 1943.

Gunnar Lindqvist

Takaisin